Jukka Hautala Kirjoituksia kulttuurin, teologian, kirkon ja koulutuksen tiimoilta. Paikallisia hahmotusyrityksiä yhteisen maailmankylän asioista.

Oppimisyhteisöistä tulosyksiköiksi

Hallitus on tehnyt ammattikorkeakoulun osalta – ja on tekemässä toiseen asteen koulutuksen osalta – lakimuutoksia, jotka ovat historiallisia niin opiskelijan, koulutuksenjärjestäjän kuin oppimis- ja osaamiskäsitysten kannalta. Ammattikorkeakouluissa koulutus muuttuu uuden rahoituslain myötä kokonaan suorituskykyyn perustuvaksi toiminnaksi. Toisen asteen kohdalla muutosta on (vielä) hieman porrastettu niin että noin puolet rahoituksesta perustuu opiskelijamääriin ja toinen puoli tuloksellisuuteen. Lakimuutokset johtavat siihen, että koulutuksen laatua ja vaikuttavuutta arvioidaan kokonaan määrällisillä mittareilla.

Oppilaitokset ja koulut muuttuvat oppimisyhteisöistä tulosyksiköiksi. Kyse ei ole vain terminologisesta muutoksesta. Muutos on paljon dramaattisempi. Nyt myös koulutuksen piirissä astuu esiin estoitta talouden kieli ja siitä johdettu tapa jäsentää toimintaa. Koulujen toiminta jäsennetään osaksi panos-tuotos -optimointia. Tavoitteena ovat kustannustehokkaat prosessit. Koulutuksenjärjestäjät joutuvat oman prosessinhoitamisen lisäksi kilpailemaan toisia koulutuksenjärjestäjiä vastaan. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että koulutuksenjärjestäjien on juostava kovempaa pysyäkseen edes paikallaan.

Haluan ajatella, että koulutuksenjärjestäjät ja koulut ovat aiemminkin pyrkineet laadukkaaseen ja tehokkaaseen toimintaan, hyviin tuloksiin tai pyrkineet olemaan valtakunnan parhaita opinahjoja.

Kun mittarit on näin asetettu, siitä seuraa ainakin kaksi vääjäämätöntä asiaa: ensinnäkin koulutuksenjärjestäjät jäsentävät prosessinsa mittareiden vaatimusten mukaan. Mittarit alkavat ohjata koulutuksenjärjestäjän käsitystä koulutuksen laadusta, osaamisesta ja sivistyksestä. Käytännössä määrällinen suoriutuminen painottuu koulutusten sisäisten laatutekijöiden kustannuksella. Suomeksi tämä tarkoittaa koulutuksen tason laskua.

Toiseksi, ne koulutuksenjärjestäjät, jotka voivat valita parhaat opiskelijat, hyötyvät. Vastaavasti koulutuksenjärjestäjät, jotka pyrkivät työskentelemään myös lähtötasoltaan heikompien opiskelijoiden kanssa, kärsivät. Pidemmässä juoksussa tuloksellisuutta alleviivaava koulutuksen rahoitus tulee syrjäyttämään merkittävän määrän nuoria. Tämä tapahtuu joko sitä kautta, että oppilaitokset eivät lainkaan rekrytoi lähtötasoltaan vaatimattomampia opiskelijoita, tai sitten opintoprosessin aikana ohjataan opiskelija jonnekin muualle. En uskalla edes ajatella, minkälaisia laskennallisia kustannuksia tällainen syrjäyttämisteollisuus saa aikaan.

 

Emmehän me kadota ihmistä?

Nyt tehtyjen päätösten keskellä entistä akuutimmaksi tulee kysymys: emmehän vain kadota ihmistä? Tätä on kysyttävä niin opiskelijan, opettajien kuin kouluyhteisöjen kohdalla. Lisäksi tätä on kysyttävä koulutusten tavoitteiden ja sisältöjen äärellä.

Oppimisyhteisöjen ja tulosyksiköiden ero on sisäisen toimintalogiikkansa lisäksi myös ulkoisesti havaittavissa. Oppimisyhteisöt perustuvat pitkälle jatkumolle. Ne kantavat kerroksista historiaa, oppivat virheistä ja parhaista käytänteistä. Ne usein ne suojaavat ylilyönneiltä ja kulkevat vastavirtaan kulloisiinkin trendeihin nähden. Oppimisyhteisöillä voi olla ikää vuosikymmeniä, vuosisatoja tai jopa vuosituhansia. Vastaavasti tulosyksikköjä rakennetaan ja puretaan taloudellisen tehokkuuden vaatimusteen mukaan. Tulosyksikkö voidaan aina korvata, siirtää ja muuntaa.

Suomalaisen lainsäätäjän on syytä hyvin nopeasti ryhdyttävä arvioimaan, minkälaista jälkeä uusien rahoituslakien pohjalta syntyy. Viitteenä tähän arviointiin olkoon afrikkalainen sananlasku: ”Jos haluat mennä nopeasti, mene yksin. Jos haluat päästä kauas, mennään yhdessä.”

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Koulutusjärjestelmäämme viruksen tavoin tunkeutunut uuslibertaarinen tehokkuussekoilu on täysin todellisuudelle vieras ilmiö. Se on jo nyt jättänyt jälkensä korkeakoulumaailmaan, mm. laskemalla selvästi tutkintojen laadullista tasoa ja mm. perustutkintotasoa.

Koulutuksen tehokkuuden mittaaminen on jo teoriassa mahdotonta. Lisäksi koulutuksen "tehokkuustoimija" on opiskelija/oppilas, ei koulu/oppilaitos. Silti tehokkuspalkkio, joka jaetaan mielivaltaisin ja mielikuvituksellisin perustein, tuloutetaan oppilaitokselle, ei sille, joka tehokkuutensa on osoittanut, opiskelijalle.

JOS kyse olisi oppilaitoksen tehokkuudesta, ja sitä todella voitaisiin mitata, oppimistulos olisi koulussa x oppilaskohtaisesti sama kaikille. Analogisesti esimerkiksi lähikaupan tehokkuus mitataan sillä, kuinka monta kiloa pottuja on myyty, samoja pottuja kaikille, ei sillä, kuinka taitavasti asiakas tekee ostamistaan potuista ruokaa.

Koska näin on, ainoa keino yleisen ja erityisen koulutus- ja sivistystason kilpailukyvyllle ja paranemiselle on resurssien jakaminen tasaisesti oppilaitoksille, opetettavan aineiston ja oppilasmäärän pohjalta. Tulosvastuun täytyy realisoitua oppilaalle, opiskelijoille on ruvettava maksamaan suoraa, tulokseen perustuvaa, palkkaa opiskelusta, tuosta kansantaloudellemme ratkaisevasta, tehokkaasta, toiminnasta, työstä.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Kyllähän uusliberalistitkin laadukasta koulutusta kannattavat, mutta ainoastaan siinä tapauksessa, että opiskelijat tai heidän vanhempansa laitetaan maksamaan siitä.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Tulosyksiköistä voi puhua vain jos tulokset voidaan mitata yhdellä mittarilla. Yrityksissä se on raha.

Julkishallinnissa ja koulutuksessa ei vastaavaa yhtä mittaria ole. Kustannustehokkuus mittaa panoksia, ei varsinaisia tuloksia, koska tulokset ovat mitattavissa vain proxyilla.

Käyttäjän jukkathautala kuva
Jukka Hautala

Kiitos Lauri tarkennuksesta. Ajattelen kuitenkin, että looginen seuraus tälle kehitykselle on se, että juurikin rahasta/euroista on kysymys. Esimerkiksi ammattikorkeakoulut joutuvat pärjätäkseen "suoritetehtailuun", jolla ne kilpailevat kahdentoista mittarin osa-alueilla.

Suurimman taloudellisen potin kultakin osa-alueelta korjaa se, joka on paras muihin amk:hin nähden. OKM palkitsee mmattikorkeakouluja tehokkuudesta euroilla - mutta ei suhteessa koulutuksen laatuun vaan sen perusteella, kenellä on parhaat tunnusluvut. Suoritekilpailun kääntöpuoli on, että amk:jen huomio menee koulutuksen sisältökysymyksistä rahoituksen hankkimiseen.

Amk:t eivät voi ennakoida omaa sijoittumistaan kilpailussa sillä perusteella miten hyvin itse pystyvät parantamaan omaa tulostaan (oman tuloksen parantamisesta ei palkita). Rahoitus perustuu amk:ien keskinäiseen vertailuun.

Käyttäjän TarmoAhonen kuva
Tarmo Ahonen

Hyvä puheenvuoro. Itse vuosikymmeniä opettajana toimineena yhdyn Jukan näkemyksiin täysin. Myös Jouko puhuu asiaa. Satunpa vielä tuntemaan molemmat, eli vielä parempi. Laatutekstiä.

Kyllä taidamme olla hukkaamassa maamme korkeatasoista koulutusjärjestelmää lyhytnäköiseen tulosajatteluun.
Kun on kyse nuorista, monella tavalla itseään ja tietään etsivistä ihmisistä, koulutus- ja oppimistuloksen mittaaminen on erittäin vaativa tehtävä. Pitäisi käydä ensin perusteellinen keskustelu peruskäsitteistä, jäsentää ne selkeästi ja sen jälkeen määritellä koulutuksen mittaamisen kriteerit. Tähän meillä kyllä olisi asiantuntijoita, jos vain heille annettaisiin mahdollisuus astua esiin ajatuksineen ja osaamisineen. Nyt poliitikot ja virkamiehet toteuttavat hallituksen kuristuspolitiikkaa sokean orjallisesti. Ihmetyttää, mihin heidän itsekunnioituksensa on kadonnut.

Ei tämä touhu ainakaan kansalaisyhteiskunnalta näytä.

Käyttäjän riittakuismanen kuva
riitta kuismanen

Todella tärkeitä asioita nostit esille. Pelkäämpä pahoin, että tuo tuloksellisuuden vaatimus yhdessä toisen asteen kouluverkoston karsimisen kanssa synnyttää suuren laskun sote-puolelle. Säästettäessä koulutuksesta lasku siirtyy toiselle sektorille, moninkertaisena.

Toimituksen poiminnat