Jukka Hautala Kirjoituksia kulttuurin, teologian, kirkon ja koulutuksen tiimoilta. Paikallisia hahmotusyrityksiä yhteisen maailmankylän asioista.

Komentotalous ja talouskomento

Toisen maailmansodan jälkeen muodostuneissa itäblokin maissa suunnitelmatalous kehittyi komentotaloudeksi. On selvää, että sille voidaan irvailla yhä tänään kuin tehtiin 1970-luvullakin. Suunnitelma- tai komentotalouden lähtökohtiin kuuluu talouden suunnittelun ja säätelyn valtiolähtöisyys. Tämä piirre sinällään ei ole kadonnut mihinkään nykyisten yhteiskuntien toiminnasta. Amerikasta vuonna 2008 liikkeelle lähtenyt maailmanlaajuinen taantuma herätti monissa maissa pyrkimyksen hallita paremmin kansallisella säätelyllä globaalitalouden aiheuttamia äkillisiä ja oikukkaita liikkeitä.

Poliittisessa kentässämme komentotalouden piirteet vahvistuvat liikuttaessa puoluekentässä oikealta vasemmalle.

Komentotalouden vastapainona ja sen rinnalla kehittyi vapaa markkinatalous, johon on viitattu myös ”historian loppuna” (Fukuyama). Se toimii nyt globaalissa viitekehyksessä ja evolutionaarisessa mielessä se onnistui kukistamaan suunnitelmatalouden. Kutsun tätä voittanutta talouden muotoa talouskomennoksi.

Talouskomennon piirteet uivat omaan tajuntaani 1990-luvun alussa. Talouskomento sai aivan erityistä kaikupohjaa silloisen pääministeri Paavo Lipposen hahmossa. Hän varoitteli suututtamasta markkinavoimia.

Lipponen pelkäsi markkinavoimia. Minä näin monen pelkäävän markkinavoimia ja Lipposta.

Itäblokin luhistumisen jälkeen sen elintilan hiljalleen vallannut vapaa markkinatalous on globaalistunut ja siitä on tullut ”normaalitila”. Ehkä samalla tavalla kuin komentotaloudessa elävän kohdalla tapahtui aiemmin. Senkään takana olleita voimia ei pieni ihminen voinut hallita. Hänen täytyi joko kehittää itselleen konstit hyötyä tuossa pelissä tai sitten hän suostui apaattisesti komentotalouden komennettavaksi.

Vähän samanlaista kehitystä olen ollut aistivinani näissä parissa viimeisessä vuosikymmenessämme. Nyt meillä ei ole komentotaloutta, mutta meillä on varsin vahva talouskomento.

Näiden kahden näennäisesti vastakkaisen piirteen yhdistävä tekijä on se, että molemmat alistavat ihmisen käskettäväkseen. Molemmissa talous asettuu tai asetetaan ihmisen yläpuolelle. Siksi on lopulta samantekevää, puhummeko komentotaloudesta vai talouskomennosta. Molemmissa on sama patologia. Molemmissa ihminen – ja sen mukana kaikki – alistuu taloudelle, tuotannolle ja kulutukselle. Tässä on ongelman ydin.

Päätöksentekijöillämme – niin nykyisillä kuin sunnuntainakin valittavilla – on lopulta melko kapea liikkumatila. Päätöksenteossa on vain aste-eroja sen suhteen, miten kova talouskomento täytyy olla – tai voiko olla vähän komentotalouttakin. Jälkimmäinen (Kreikan lailla) toki joudutaan alistamaan vielä uudelleen globaalille talouskomennolle.

Ei minulla ole tähän dilemmaan ratkaisua. Mutta vaikka ratkaisua ei ole, voi silti sitkeästi kysyä, missä vaiheessa taloudesta tuli ihmisen komentaja? Missä vaiheessa talouskomennolle annettiin valta määritellä inhimillinen hyvä, viisaus, arvokkuus, kauneus, tarpeellisuus, käyttökelpoisuus ja yksilön olemassaolon oikeutus? Onko historia tältä osin lopussa? Olemmeko tuomittuja ratkomaan ihmiskunnan ongelmia talouden komennossa?

Taloudellisen kestävän kehityksen rinnalla on ainakin kolme yhtä tärkeää ulottuvuutta, jotka kaikki ovat vastavuoroisessa suhteessa toisiinsa. Sosiaalinen kestävä kehitys luo luottamusta, välittämistä ja monenlaista muuta inhimillistä pääomaa. Kulttuurinen kestävä kehitys suhteuttaa oman aikamme ainutkertaisuuden muihin (historiallisiin) aikoihin. Se syventää eettistä, esteettistä ja tiedollista herkkyyttä. Ekologinen kestävä kehitys lienee vallitseva talouskomennon suurin tai ensimmäinen kärsijä. Se jää nykyrakenteessa aina kakkoseksi tai kolmoseksi. Aloittaisin dilemman ratkaisun purkamisen näiden neljän ulottuvuuden loputtomasta yhteen sitomisesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

nin lännessä oli valtion ohjaama kapitalismi 45- elikkä eräänlainen valtiojohtoinen suunnitelmatalous. siitä on luovuttu ja tilalle on tullut rajat ylittävä sähköinen lauma.

totuus kumminkin on, sähköinen lauma olisi kuollut 2008 elleivät valtiot olisi puuttuneet hommaan varsin radikaalisti. bush kansallisti usa autoteollisuuden, pelasti lauman varsin suurella tukipakettien ketjulla.

koska tätä laumaa pyritään mielistelemään, kaikki muut arvot saavat jäädä. kyse ei ole pakosta vaan poliittisesta valinnasta. asiat voitas tehdä täysin toisin. mä aikonaan kirjotin yhden utopistisen blokin aiheesta (taikka oon kirjottanut varmaan kymmeniä, toi on ehkä selkein)

http://auvorouvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/87216...

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

"Talouskomento" tuli meille Mauno Koiviston vanavedessä... sitä ennen Suomen Pankki kykeni rahoittamaan yhteiskunnalliset riennot... ympäristöstä ei vielä oltu huolissaa, mitä nyt Koijärven rannoilla...

Toimituksen poiminnat