*

Jukka Hautala Kirjoituksia kulttuurin, teologian, kirkon ja koulutuksen tiimoilta. Paikallisia hahmotusyrityksiä yhteisen maailmankylän asioista.

Uskonto tulee takaisin julkiseen tilaan

Islam haastaa Suomessa jo vakiintuneen tavan hahmottaa uskonnon ja julkisen tilan suhdetta. Kun is­laminuskoisten määrä kasvaa muun muassa maahanmuuton vuoksi, joudumme arvioimaan vakiintu­neita käsityksiä uudelleen.

Oma uskonto ja kulttuuri tukevat maahanmuuttajien kotoutumista. Tavoitteena pitäisi olla luoda uskonnosta ja kulttuurista riippumatta kaikille turvallisia julkisia tiloja, joissa kukaan ei koe oloaan uha­tuksi ja joissa ihmiset voivat peilata omaa identiteettiään suhteessa toisiinsa.

Viime vuosikymmeninä uskonto on siirretty julkisesta tilasta yksityisyyden alueelle. Julkinen tila on pyritty siivoamaan uskontoneutraaliksi tai uskonnottomaksi. Siitä, ­ettei tässä tehtävässä ole vielä täysin onnistuttu, kielivät muun muassa ne kiivaat keskustelut, joita käydään kristilliseen perinteeseen viittaavien joululaulujen tai suvivirren laulamisesta kouluissa.

Uskonnon asemaa koskevassa julkisessa keskustelussa on painottunut uskonnonvapauslain negatiivinen tulkinta: on korostettu vapautta uskonnosta eikä vapautta uskontoon. Taustalla on valtion ja evankelis-luterilaisen kirkon pitkä kiinteä suhde.

Suomalaiset ovat sisäistäneet ajatuksen siitä, ettei uskonnon pidä näkyä julkisessa tilassa. Tällaista järjestelyä kannattavat sekä uskonnottomat että maallistuneet kirkon jäsenet. Myös uskonnollisiin yhtei­söihin kuuluvat ovat tottuneet ajatukseen. Jos uskonto näkyy julkisessa tilassa, suomalaiset reagoivat varauksellisesti tai jopa vihamielisesti.

Maahanmuuttajat ovat asettaneet uskonnon ja julkisen tilan suhteen uuteen valoon. Monet heistä tuovat mukanaan uskonnon, joka näkyy ja vaikuttaa julkisessa tilassa.

Muslimit noudattavat päivittäisiä rukoushetkiä. Heidän ruokavalioonsa liittyy suomalaisesta tavasta poikkeavia puhtauskäsityksiä. Musliminaisten tapa pukeutua haastaa pitkään vallinneen käytännön, jossa uskontoa ei korosteta julkisesti.

Suomalaisessa yhteiskunnassa olisi nyt aktiivisesti pohdittava, miten uskonnon ja julkisen tilan välisestä suhteesta tehdään vähemmän jännitteinen.

Uuden ajattelun pohjana voisi ­olla turvallisen tilan (safe place) ­käsite. Turvallisella tilalla ei tar­koiteta ensisijaisesti perheiden, ­ystävien tai samanmielisten kes­kuuteen muodostuvaa yksityistä ­tilaa. Kyseessä ei ole myöskään sellainen julkinen tila, jossa ihmisten vakaumukset ja suuri osa heidän identiteettiään ­pyritään siirtämään sivuun tai neutralisoimaan.

Turvallinen tila kutsuu ihmistä esiin omana itsenään. Kohtaamisiin tulee uskonnonvapauslain myönteinen sisältö: ­vapaus uskontoon.

Turvalliset tilat eivät noudata ­yksityisen tai julkisen tilan rajoja. Turvallisia tiloja syntyy sinne, missä ihmiset kohtaavat toisensa kun­nioittavasti. Turvallinen tila on ­metafora paikasta, jossa jokainen kohdataan tasavertaisesti, ilman ­väkivallan tai syrjityksi tulemisen uhkaa.

Ajatus turvallisesta tilasta konkretisoituu, kun eri toimijat sisäistävät ihmisten koskemattomuuteen, tasavertaisuuteen ja vuorovaikutukseen liittyvät periaatteet ja toimivat niiden mukaisesti. Ääneen lausuttuina ja käytännössä noudatettuina tällaiset ohjeet luovat ja vahvistavat turvallista tilaa. Turvallisen tilan periaatteita voi soveltaa tältä pohjalta muun muassa kouluissa, oppilaitoksissa ja työpaikoilla.

Luontevimmin turvallisia tiloja syntyy ruohonjuuritasolla. Yksittäiset ihmiset, kolmannen sektorin ­järjestöt ja yhdistykset sekä seurakunnat voivat pyrkiä luomaan turvallisia tiloja. Tämä edellyttää myös toiminnan suunnittelijoilta omien asenteiden tarkistamista, itsetuntemusta sekä oman kulttuurin ja vakaumuksen perusteiden pohdintaa.

Turvapaikkaa hakevat tulevat itse yhteisöllisistä kulttuureista. Turvalliset tilat tarjoavat luontevia liittymäkohtia kotoutumiselle.

Suomalaiset voivat tulla turvallisen tilan rakentajiksi monista lähtökohdista. Kristilliseen ihmiskäsitykseen kuuluu jokaisen ihmisarvon tunnustaminen ja tunnistaminen, ja myös länsimainen humanistinen ­ihmiskäsitys perustuu tälle ajatukselle. Taustasta riippumatta tarvitaan ihmisiä, jotka rakentavat jokapäiväisillä teoillaan ja asenteillaan turvallista tilaa eri väestöryhmien turvallisille kohtaamisille.

 

[kirjoitus on julkaistu 17.12.2016 Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla]

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Niin, kyllähän kirkkojen ristit näkkyy joka paikhaan ja hautaukset on edelleen kirkkomailla, ei sole tainu onnistua se häivyttäminen, met emmä vain hoksaa. Ja seki, kuinka uutisissaki sanottaan, että Helsingin yliopiston tai joo, siis eduskunnan toimintakauen alotusjumalanpalvelus tännään!

Mullei ole uskonto-lahjaa en tajua uskontoja niinko jotenki, mutten mitenkhään kaaja kirkkoja enkä sen merkkejä, mutta olen herkkä huomaahmaan uskontoon viittaavatki merkit. Tunnustuksettomia paikkoja ei taijja olla julkisissakkaan tiloissa oikeasti. Kauppakeskuksissaki on kappelit.

Rauha kaikile uskonnoille, niisson varmasti kultanen sisin ja kunnia myös muslimeille. Nojoo sori, en tainu pysyä plokin ideassa!

Käyttäjän jukkathautala kuva
Jukka Hautala

Kiitos pohdinnastasi Hilkka. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että uskonnollisia (kristillsiä) symboleja on ympärillämme kaikkialla. Yritin sanoa, että meillä on ollut menossa pidempi trendi häivyttää näitä symboleja pois julkisesta tilasta (=yhteiskunta ja sen toiminta). Taustalla on ollut negatiivisen uskonnonvapauden painotus (=irti kristinuskosta/luterilaisesta perinteestä mitä tulee julkiseen tilaan). Asiassa on kuitenkin - kuten itsekin toteat, vaikea onnistua, koska jo HETUun merkitty syntymäaikamme sisältää uskontunnustuksen (=syntynyt 2016 jälkeen Kristuksen syntymän). Yritin pohdinnassani lähteä juuri siitä, että entäpä jos uskonto/uskonnot voisivat olla julkisessa ilassa ihan reilusti. Miten uskonnon piilottamiseen ja yksityiseeteen tottuneet suomalaiset voisivat kasvaa tähän ajatukseen?

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Oooh kiitosko selitit, taisin tajuta, siis mikä ihana oivallus, jee, kannatan ja komppaan!

Ehkä tässä ajassa muutenki on semmonen pahan(?) tappaminen, olhan ylihygienisiä, jospa sitä siis pikkuhiljaa rauhotuttas ja annettas asioitten hyvien puolien tulla julki ja siis julkisissa tiloissaki ja tilhaisuuksissa.

Jonku semmosenko turvallisuuenki yliampuva korostaminen aiheuttaa minkä tahansa asian torjumista ja häivyttämistä. Nojoo kiitosko laitoit nuin selkeän kommentin Jukka!

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Seuraava lause jäi mietityttämään:
"Oma uskonto ja kulttuuri tukevat maahanmuuttajien kotoutumista."
Tähän on vaikea uskoa.

Karjalan evakot ovat täydellisesti kotoutuneet, siitä tuskin on epäilystä. Meillä erot valtaväestöön olivat erittäin pieniä.

Mutta tänne muuttaneet venäläiset eivät mielestäni koskaan kotoudu. Heillä on erilainen kulttuuri ja hiukan erilainen uskonto. Mutta kotoutumisen estää että he ovat suuremman kansan ja kulttuurin edustajia, he ovat meitä ylempänä, pioneereja, tarkoituksena valloittaa uusi maa.

Samoin muslimeista ei voi tulla lojaaleja suomalaisia. He ovat oman kulttuurin ja uskonnon saarnaajia, heidän uskonsa on aivan eri tasolla kuin meidän. He ovat henkisesti meidän yläpuolella, me olemme kaikin tavoin huonompia ja syntisiä.

Siirtolaisuus ja kotoutuminen Yhdysvaltoihin on ollut toisenlaista. Se itse on maailman voimakkain talous- ja sotilasmahti. Kaikki haluavat samaistua siihen. Pienemmän ja heikomman on alistuttava ja sopeuduttava.

Käyttäjän jukkathautala kuva
Jukka Hautala

Kiitos tästä näkökulmasta. Mikään kulttuureissa ja traditioissa ei ole helposti muutettavissa - ei toisten eikä omassa. Ylemmyyden tunto on varma este sille, ettei (aitoa) kohtaamista tapahdu. Mietin vain, mikä on vaihtoehto kohtaamiselle, joka tapahtuu molempien omista perinteistä lähtevänä, mutta lähtökohtaisesti kunnioituksen, uteliaisuuden ja turvallisuuden ilmapiirissä? Eristäytyminenkö? Eristäminen? Oman tai toisen identiteetin piilottaminen?

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Krisnamurti opetti, jos ihminen uskoo että hänen jumalansa on ainoa oikea, isänmaansa tai puolueensa ainoa oikea, se johtaa vääjämättä väkivaltaan. Väärässä oleva on huonompi ihminen, sitä saa lyödä.

Aito kohtaaminen ei ole mahdollista uskovien kesken. Siihen tarvitaan omien uskomusten epäily.

Käyttäjän jukkathautala kuva
Jukka Hautala Vastaus kommenttiin #7

Asia voi olla noin. Siitä on paljon esimerkkejä historiasta. Mutta mikä rooli hallitsijalla/hallituksella/jne. uskonnon ja väkivallan yhteensitomisella? Luulen, että väkivalta saadaan mukaan kun hallitus, hallitsija tai muu johtaja asian vääjäämättömyyden osoittaa. Kristinuskon ytimestä (Jeesuksen elämä ja ristinkuolema) käsin on vaikea perustella "yhden oikean Jumalan" ja väkivallan vääjäämätöntä liittoa. Usko yhteen Jumalaan (jota henkilö pitää oikeana) voi omalta osaltaan olla myös väkivallattomuutta.

Ja mitää tulee omien uskomusten epäilyyn, ajattelen, että kohtaaminen on mahdollista kasvuprosessien kautta. Opit/usko ei ole monoliitti tai sementoitu asia (kuin ehkä fundamentalististyyppiselle ajattelulle). Se on asia, joka voi muuttaa ilmenemistään - ja usein se tapahtuu, kuten sanot, omien uskomusten tarkistamisen kautta.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Metatasolla tapahtuva "yleiskatsauksellinen" (Wittgenstein) tarkastelu, jossa voidaan ylimalkaan puhua "uskonnoista yleensä", ei sen enempää käsiteanalyyttisesti kuin moraalisestikaan palaudu yksittäisten tunnustuksellisten uskontojen tasolle.

Kukaan ei todellisuudessa tunnusta mitään "uskontoa yleensä", vaan tunnustuksellinen sidonnaisuus ja opillinen sisältö ovat aina tietyn erityisen uskonnon mukaisia.

Kuvitelmat tunnustuksellisten uskontojen julkisen tilaan pystyttämistä erilaatuisista moraalisista maalitolpista, jotka eivät joko provosoisi skismoja tai aiheuttaisi yleistä moraaliromahdusta, ovat todellakin vain kuvitelmia.

Lakeja toki voidaan säätää käyttäen niin falskeja yleiskäsitteitä että todelliset moraaliset arkhimedeenpisteet liukenevat käsitesekaannukseen. Mutta sellaisten lakien soveltaminen voi osoittautua mielivaltaiseksi:

http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuom...

Käyttäjän jukkathautala kuva
Jukka Hautala

Kiitos Seppo varsiin tiiviistä ja käsiteanalyysiä peräänkuuluttavasta kommentistasi. Teoreettisesti asia on haastava voi johtaa mainitsemiisi lopputulemiin. On myös selvää, ettei vain uskontojen välillä vaan myös niiden sisällä käydään keskustelua oikeasta opista tai opin tulkinnasta. Niin ikään - kuten meillä Suomessa - keskustelua käydään siitä, millä tavoin maallinen lainsäädäntö edellyttää tai ei edellytä muutoksia esimerkiksi ev.lut.kirkon omaan lainsäädäntöön (vrt. yhdenvertaisuuslaki). Skismoja syntyy, mutta olennaista silloinkin on, voivatko ihmiset kuitenkin elää kohtalaisessa sovitettussa erilaisuudessa?

Uskonnon opin tai tunnustuksen suhde ihmisten yhteistoimintaan on kuitenkin ollut aina dynaaminen ja kontekstisidonnainen asia. Kristinuskossa moraaliset sovellutukset ovat (opin muuttumattomuudesta huolimatta) pukeutuneet moniin erilaisiin praksiksiin - riippuen ajasta ja paikasta. Suomessa uskonnot ja yksittäiset uskontojen edustajat joutuvat pohtimaan identiteettiään suhteessa pohjoismaiseen kulttuuriperinteeseen. Tästä seuraa se, että tässä kontekstissa eri uskontojen edustajien eteen yksilönä ja yhteisönä jountuu tiettyjä kysymyksiä ratkottavaksi. Ne ovat ehkä toisia kuin esimerkiksi kysymykset päiväntasaajalla.

Luterilaisessa uskontulkinnassa ja perinteessä esivallalle on annettu vahva mandaatti. Hallitsija voi olla jumalatonkin kunhan ei ole tyhmä. Luterilaisesta vinkkelistä katsoen yhteiskunnalla on suuri rooli säätää sitä pelikenttää, missä uskonnot toimivat ja ilmenevät. Tämä ei turhenna uskontojen traditiota tai opillista syvyyttä, mutta se voi parhaimmillaan tarjota juuri sen tarvittavan minimin, että osataan olla ihmisiksi - uskonnosta riippumatta.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

"" Teoreettisesti asia on haastava voi johtaa mainitsemiisi lopputulemiin. ""

Ei, kyllä keskenään yhteensopimattomien uskonnollisten perinteiden tunkeutuminen samaan tilaan johtaa joko väkivaltaan tai molemminpuoliseen moraalirepressioon ihan käytännössä.

Kristillinen perinne voi tarjota "osataan olla ihmisiksi" -minimin vain omassa keskuudessaan. Sen eväillä ei välttämättä saada mitään hyvää aikaan kokonaan toisenlaatuisen ryhmädynamiikan omaavan perinteen piirissä.

Käytännössä on esimerkiksi niin, että mitä enemmän Eurooppa "suvaitsee" ja lankeaa oman mussuhumanisminsa harhaan, sitä vahvemmat viholliskuvat ja ääriasenteet tänne tunkeutuva vieraskulttuuri omaa sosiaalista eheyttään ylläpitääkseen keskuudessaan tarvitsee ja kehittää. Jo maahantulijoiden toiset sukupolvet ovat edeltäjiään radikalisoituneempia.

Kirjoituksesi on oppikirjaesimerkki siitä miten päätellään käsitteistä todellisuuteen päin. Se on -- Heikki Hyötyniemen termiä käyttääkseni -- eräänlaista Humen giljotiinin väärinpäin loukuttamista. Päätellään moraaliarvoista se mitä todellisuudessa saa tai ei saa olla olemassa.

Vaikka se kertoo moraalin olennaisesta roolista kaikessa ajattelussamme, se on täysin käyttökelvotonta päätöksenteon perustaksi.

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki

Poistetaanko ristikin Suomen lipusta?

Käyttäjän jukkathautala kuva
Jukka Hautala

Kiitos kysymyksestäsi. Minä esitän vastakysymyksen: miksi pitäisi poistaa?

Sitä teoriassa olisivat saattaneet vaatia ne laitimmaiset negatiivisen uskonnonvapauden kannattajat, jotka haluaisivat irti kristillisistä symboleista. Sitä saattaisivat vaatia ne, joille uskonto itsessään on hankala asia - ja ettei tulevat nyt siihen loukkaantuisi. Yritin yllä kuvata, että yksilöt uskontojensa edustajina kohtaisivat juurikin omana itsenään. Se ei edellytä sitä, että minä kristittynä piilottelisin vakaumustani tai muslimi omaansa. Uskonto voisi olla julkisessa tilassa reilusti.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Suomalainen nykyinen yhteiskuntarauha ja yhteiskuntamalli on saavutettu kristillisen opin myötä, johon myös luterilainen käytäntö perustuu. Kun jotain hyvää ja toimivaa on saavutettu, sen perusteita ei pidä muuttaa. Uskonto ohjaa ihmisten käyttäytymisen perusteita. Suomalainen elämäntapa on muotoutunut Suomen pohjoisen sijainnin mukaan. Perhemalli on yksiavioisuus. Suomen luonto ei kannattele esimerkiksi liikasyntyvyyttä, jota on esiintynyt muun muassa muslimiuskonnon harjoittamisen alueella.

Suomalaisen perhemallin perusta on vastuullisuus, jossa perhe muodostuu miehen ja naisen avioliitoksi. Avioliitossa sekä isä että äiti yhdessä kantavat vastuu perhesuunnittelusta ja yhteisistä lapsista. Tämä on kristillisen uskonnon perusta ja kehitystavoite, vaikka tämän saavuttaminen on kestänyt melko kauan. Olen luonnehtinut kristillisyyden perusteita kirjoissani Kristillinen filosofia (Elisa Kirja 2013).

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Julkisin varoin tai poliittisin päätöksin ei pidä edistää uskontojen eloomjäämistä millään tavalla. Se on loputon suo kun jokainen uskontokunta rupeaa riitelemään siitä mitä ja paljonko veronmaksajien on taas heidän kohdallaan subventoitava.

Ylipäätään on vaikea ymmärtää miksi perusteettomien uskomusten leviämistä pitäisi tukea. Se lyö rankasti korville humanistista maailmankuvaa ja järkeen perustuvaa kehitystä. Uskonnot eivät ole moraalisesti kilpailukykyisiä enää tässä ajassa. Eivät ne tietysti ole koskaan olletkaan, mutta annettakoon se nyt lajillemme anteeksi.

Ainoa turvallinen paikka on se jossa ihmisten annetaan olla ilman uskontojen kaltaisia hullutuksia. Samalla lainsäädännön tulisi tukea ihmiseksi kasvamista ja järjettömyyksistä luopumista esimerkiksi kieltämällä alaikäisten alistaminen uskonnolliselle propagandalle.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Kommentissa #13 esitetään uskottavan siihen, että hyvä yhteiskuntajärjestys, joka esimerkiksi Suomessa on saavutettu kristillisen opin piirissä, säilyisi maallistuneessa ilmapiirissä.

Säilyttääkö maallistunut yhteiskunta uskon ihmisolennon arvokkuuteen, vai menettääkö arvokkuus otteensa monen tiedotusristiriidan mukaan? Esimerkkejä voisi mainita useita. Ruokakulttuuri: ihminen on sekasyöjä, mutta miten kauan kasvisruokapropaganda pitää ihmisen ruokavalion vain kasviksissa - kannibalismi on uhkana. Lastenkasvatus: liiallinen kilpailun korostaminen jo lapsiryhmissä tekee lapsista rauhattomia - uhkana militarismi. Perhemalli: miehen ja naisen avioliitto siunataan kirkollisesti - jos siitä luovutaan uhkana liikakansoitus. Kilpailullisuus yhteiskunnassa - uhkana luopuminen kristillisestä heikkojen puolustamisesta. Elinkaari lapsesta vanhuuteen, siitä luopumisessa on uhkana juutalainen naisentappomentaliteetti.

Uskonnoissa on kysymys elämänopista, joka ulottuu sukupolvesta toiseen, vuosisatojen yli, ihmismuistin yli. Ihmiset helposti omaksuvat mitä tahansa väitteitä opikseen ja silloin on vaarassa kadota se punainen lanka, missä on kysymys ihmiselämästä ja inhimillisestä elämäntavasta, jota kristillisyys ja kristinusko puolustaa. Kristinusko turvaa myös naisrauhan ja naisten oikeudet naisena ja äitiydessä ovat kunnioitetut kristillisessä perhemallissa.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Siihen mitä sinä kutsut 'hyväksi yhteiskuntajärjestykseksi' on päästy nimenomaan hylkäämällä yksi kerrallaan absurdit uskonnolliset dogmat. Homojen, sunnuntaityöläisten tai äyriäistensyöjien teloittaminen ei lisännytkään hyvinvointia vaikka Raamattu niin väitti. Ihniskunnalta meni valitettavan kauan ymmärtää se.

Uskonnot ovat tämän maailman syöpä. Ja tuonkin sanominen on syövälle loukkaavaa.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Suomessa on pitkään ollut valtionkirkko, joka suojissa on valvottu lainsäädännön toteutumista. Perhemalli perustuu miehen ja naisen väliseen liittoon, joka on turvaamassa lajin biologista jatkuvuutta (vaikka kirkonkaan piirissä tätä kaikki eivät nykyään tiedä).

Kommentoijalla #15 on ehkä suuttuneisuutta asenteessaan, mikä kommentissa huokuu. Kirkonkin valtapiirissä on edellisen 2000 vuoden aikana ollut monenmoista kehitystä ja vallankäyttöä, mutta tulokset nyt 2000 vuoden virstanpylvään kohdalla ovat melko hyviä. Inhimillisyys ja lähimmäisenrakkaus ovat kristinuskon piirissä voineet syntyä elämäntapaamme. Tämä ei ole itsestäänselvyys, kun vertaa moniin vallitseviin elämäntapakulttuureihin maailmassa. Eurooppalainen sivistysperinne on kehittynyt nimenomaan kristinuskon piirissä. Toki myös humanistisuus on voinut alkaa kehittyä, mutta sille on ollut eurooppalaisessa kasvuympäristössä mahdollisuus.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Katsomusvapaus yksilöiden vapautena ja yhteiskunnan toiminnan periaatteena on sen verran nuori, että sitä pitää huolella vaalia. Sekulaari yhteiskunta on tietenkin paras tae myös julkisen ja yksityisen uskonnonharjoittamisen vapaudelle: on monesti nähty, että vain maallinen esivalta voi pitää enemmistöuskonnon "kurissa". Uskonnonharjoittamisen vapauteen ei tietenkään voi kuulua se, että pitää olla oikeus alistaa vaikkapa koko koulun lapset yhteiseen ruokarukoukseen, koska niin on joskus menneisyydessä menetelty ja se on rakas perinne. Sekulaarisuus ei tarkoita uskonnon marginalisoimista, vaan 'katsomusmarkkinoiden' vapaata toimintaa ihmisoikeuksien rajoissa.

Nettihälinä koulujen juhlaohjelmista on suunnilleen yhtä turhaa kuin jokakeväinen koirankakkakeskustelu. Asiasta on näet selkeä Opetushallituksen ohje: suomalaiset juhlaperinteet ovat sallittuja, eikä yksi virsi (Enkeli taivaan, Suvivirsi) tai uskonnollisperäinen ohjelmanumero (tiernapoikaesitys, joulukuvaelma) tee juhlasta uskonnonharjoittamista. Silti jokaisella kouluyhteisön jäsenellä on toki oltava mahdollisuus esittää ajatuksensa juhlien ohjelmasta, mikäpä siinä. Vaihtoehtoisen ohjelman järjestäminen tai muu järjestely on jo rutiinijuttu monissa kouluissa. Kohut ovat siis turhia, paitsi niissä tapauksissa, joissa koulu tai päiväkoti ei välitä lasten ja nuorten katsomusvapaudesta, vaan vie kyselemättä joulukirkkoon tms. Ongelmat ovat sivumennen sanottuna pikkupaikkakunnilla ja enimmäkseen päivähoidon puolella.

Monikaan ei tiedä, että jokaisella on oikeus olla osallistumatta uskonnonharjoitukseen - myös kouluissa ja ihan riippumatta siitä kuuluuko vai ei johonkin uskonnollisen yhteisöön. Samaa periaatetta tulisi soveltaa myös oman uskonnon opetukseen, ellei uskontojen opetusta erillisinä oppiaineina saada kokonaan lakkautettua ja yleistä katsomusopetusta niiden tilalle.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Sovinnolliset ja sivistykselliset näkemykset myös uskonnon ja uskonnonharjoittamisen ovat tervetulleita yleisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Keskustelussa kannattaa yrittää huomioida, että aikuiset ovat vastuussa yhteiskunnassa ja myös erilaisista käytännöistä, kuten aamunavauksista ja juhlatilaisuuksista. Melko helposti vastuuta keskusteluissa sysätään lapsille ja nuorille, joiden tulisi voida kasvuaikanaan luottaa vanhempiinsa ja elämänsä auktoriteetteihin. Suomi on pitkään ollut yhtenäiskulttuuri, joten ei ihmiset yhtäkkiä voi hylätä identiteettiään ja ajattelumaailmaansa.

Myös sen vuoksi sovinnolliset puheet ovat tervetulleita, mutta varmaankin päällepäsmäröinti ja kulttuurin väkinäinen muuttaminen lyövät jarruja päälle.

Käyttäjän TapaniTuominen1 kuva
Tapani Tuominen

En tiedä olenko ainoa, mutta minulle jäi kirjoituksesta olo "Keisarin uudet vaatteet". Pitkä sepustus "turvallisesta tilasta" mutta ei mitään konkretiaa. Mikä ja millaisia tiloja ja kenen ylläpitäminä? Ei tarvitse vastata, vastaus ei voi olla millään lailla kiinnostava ja konkreettinen.

Kirjoittajan näkemys on jo lähtökohtaisesti väärä ja vastenmielinen: Yhteiskuntamme ja meidän kantaväestön on sopeuduttava maahantulijoiden kulttuuriin eikä päinvastoin. Merkillistä, joskaan ei poikkeuksellista, oman kulttuurin väheksymistä ja orjamentaliteettia.

Väitteelle "oma uskonto ja kulttuuri tukevat maahanmuuttajien kotoutumista" ei ole mitään sitä tukevaa näyttöä. Päinvastoin se nimenomaan sitoo naiset koteihinsa, eriyttää nuoret ja aikuisetkin. Todellinen gettoutumisen generaattori.

Summa summarum; lopettakaa tämä maamme alennustilaan ajo ja nostakaa päänne pystyyn. Tänne tullaan siksi, että tulijan mielestä täällä on parempi kuin lähtömaassa. Ei siksi, että tänne rakennetaan samaa ahdasmielistä kurjuutta kuin mitä "pakenevat".

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Tarjan ja Jukan kirjoituksista tulee sellainen olo että ovat teennäisiä, mukamas ymmärtäväisiä ja suvaitsevaisia. Valmiita tekemään tulijoiden eteen melkein mitä tahansa.

Heidän pitäisi jo tietää että tulijat eivät anna periksi missään asiassa, he ova niskan päällä, voimakkaampia. Meikäläiset vain alistuvat kohtaloonsa.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Suomalaisten vastuulla on puolustaa omaa kulttuuria. Missä puolustamista näkyy? Keskustelemme vieraista uskonnoista, syömme etnoruokaa, vieraiden kulttuurien juhlapäiviä vietetään näkyvämmin kuin perinteisiä.

Suvaitsevaisuutta voi olla, mutta ensisijaisesti omaa kulttuuria pitäisi puolustaa. Ovatko suomalaiset oman kulttuurin suhteen noloja? Pitäisi puolustaa mämmiä, siankyljyksiä, makkarakastiketta, karjalanpiirakoita jne. Pitäisi puolustaa kirkossa käyntiä, virrenveisuuta ja kuorolaulua, ehkä kansantansseja. Ne ovat pitkään olleet toissijaisia asioita julkisessa mediassa.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon puolustettavaa, se pitää vain rohkeasti tehdä.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Ei yhtikäs mikään 'ulkopuolinen' tai 'vieras' uhkaa reaalitodellisuudessa noita luettelemiasi asioita. Kukaan ei estä pitämästä meteliä vaikka mämmin ja kirkossakäymisen puolesta, kunhan ketään ei pakoteta kumpaankaan. Tuskin siihen viranomaistoimiakaan kannattaa toivoa avuksi.

Kerropa, mitä ulkomaalaisten juhlaa vietetään näkyvämmin kuin jotain perinteistä? Et varmaankaan tarkoita Lähi-Idästä pakolla Suomeenkin tuotuja kristinuskon juhlia vs. muinaissuomalaisten vuodenaikajuhlat? Pyhäinpäivä pakotettiin Kekrin paikalle ja sittemmin sekin hävisi Halloweenille...

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Onko vainen, että tyhjiöllä on taipumusta täyttyä jollakin? Kirjoitin aiheesta viime vuonna näihin aikoihin:
"Onko maallistumisesta seurannut uskontotyhjiö?"
http://tarjakaltiomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208...

Tuollaiset asiat näkyvät muutenkin yhteiskunnassa ja kulttuurissa.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen Vastaus kommenttiin #24

On täysin virheellinen ajatus, että uskonnoton maailmankatsomus ja sen yleistyminen olisi yhtä kuin tyhjiö, moraalikato jne. Uskonnolliset ihmiset voisivat edes tunnustaa tekevänsä virhepäätelmiä kun he ajattelevat uskonnnotonta maailmankatsomusta ja sen "kannattajia".

Sitäpaitsi aktiivisesti uskonnottomia (asiaa edistäviä ja oikeuksistaan kiinnipitäviä jne) on varsin vähän, uskontojen ja katsomusten suhteen välinpitämättömiä on paljon enemmän. Siihen suuntaan ei uskonnollinen väki edes uskalla tarkasteluaan suunnata...

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Uskontoperäisten ristiriitojen hallitsemiseksi on parasta sallia ihmisten, niin maahanmuuttajien ja syntyperäistenkin, olla kuulumatta oman halunsa mukaan ja vapaasti uskonnollisiin yhdyskuntiin tai kuulua johonkin niistä, mikä ei voi toteutua turvaamalla tehokkaasti uskonnonharjoituksesta kieltäytyminen. Perustelu on mitä ilmeisin. Vapauden vähimmäisehto aina ja kaikkialla täyttyy, kun ei ketään ei pakoteta osallistumaan uskonnonharjoitukseen.

Uskonnonharjoituksen vapauttakaan (vapaus uskontoon) ei voi olla siellä, missä uskonnonharjoituksesta ei pidättyminen on estetty. Niin kristinusko kuin islamkin ovat kaikissa haaroissaan edellyttävät vain yhden ainoa pelastustien (toisin kuin monet Intian tai Japanin uskonnot), minkä vuoksi niillä on ollut vahva taipumus syrjiä tai sortaa niitä, jotka sallivat useita pelastusteitä tai yksilölle täyden vapauden noiden teiden suhteen. Kiinaan ja eritoten Japaniin (jossa 1600—1873 välillä kristinusko ei ollut sallittu osin kristillisen ja japanilaisen uskonnollisuuden perustavan erilaisuuden vuoksi) kristinuskon on ollut vaikea juurtua.

Vapaus uskonnosta on siis uskonnonharjoituksen vapauden välttämätön edellytys, jota ilman uskonnonharjoitus on pakkoharjoitusta. Vapaus uskonnosta on ensisijaista, jotta myös vapaus uskontoon toteutuisi.

Ainakin kokemuksen valossa sekulaari valtio on pystynyt turvaamaan parhaiten yksilön aseman uskontojen paineessa (minkä ei pitäisi olla huono asia myöskään protestanttisen uskonnollisen individualismin kannalta.) Uskonnottomuuden vapaus luo terveen kilpailun uskontojen väliseen kilpailuun. Avoimessa yhteiskunnassa uskontoa ei ole estetty näkymästä, jos ihmiset haluavat sitä näyttää.

Uskonnollisesti arvonetraalin valtion virallisissa yhteyksissä tasa-arvoisesti kohdeltujen uskontojen ei tulisikaan näkyä. Uskonnonvapauden tulee olla yksilön vapaus ja liittyä ajatuksenvapauteen. Yksilöä siis on hyvä suojella uskonnoilta, jos tähän on tarvetta, samoin kuin estää uskontoja käymästä toistensa kimppuun uskonriitojen puhjettua.

Toimituksen poiminnat